Kevät

...ja loma. Ihan kohta me päästään lasten kanssa etelän lämpöön. En malta odottaa, irtiotto arjesta ja yhdessäoloa.

Lapset lähti tänään mummolaan. Viikoksi. Tai vähän päälle, tuleevat vasta toisena pääsiäispäivänä takaisin. Karrrrmea ikävä, mutta toisaalta ihanaa levähtää hetki. Itse en ole kokenut olevani hirveän väsynyt, vasta kuin parina viime viikkona, mutta nähtävästi muiden mielestä mä kai näytän kamalalta. Isä nimittäin käski nyt levähtämään kunnolla ja pitämäään hetken itestäni huolta. Hassua.

Pienemmällä oli synttärit viikolla, eilen juhlittiin. Eipä näkynyt lasten isää. Ei käynyt edes tänään moikkaamassa ennen kuin he lähtivät mummolaan. Oli kiireempi ja tärkeempää käydä kaverin luona. Niinpä niin.

Tein päätöksen. Enää minä en luo suhdetta isän ja lasten välille. Hän saa itse pitää huolen siitä että näkee lapsiaan, minun ei ole mikään pakko laittaa viestiä et haluaisiko hän nähdä lastaan. Isä kuitenkin tietää että saa nähdä niitä milloin vain. Jos ei itteään kiinnosta niin ei sitten. Ei ole minun ongelma. Ei ole minun menetys. Ikinä en puhuisi lapsille isästään pahaa. Enkä ole tähänkään päivään mennessä puhunut. Mä en alentuisi siihen. Mutta nyt on ollut lähellä jo että avaudun.

Ensi lauantaina Kallio vapisee, mä lähden pitää hauskaa ihanaisen naisen kanssa! Miten ihminen onkaan onnekas kun on saanut ystävikseen niin mahtavia tyyppejä♥