Paljon on aikaa kulunut edellisestä postauksesta.
Se johtuu Tyypistä. Tyyppi tuli elämääni eräänä maaliskuisena päivänä. Pisti minut elämään. Sai minut nauramaan. Sai minut luottamaan. Ennen kaikkea sai uskomaan rakkauteen. Tyyppi luki tämän blogini silloin heti alussa. Hän tietää kaiken, kaikki minun tunteet ja teot. Ja silti siinä hän on.
Omat ryppymme meilläkin on jo ollut, elokuussa peli puhallettiin poikki, liian paljon, liian aikaisin. Mutta pian palattiin takaisin yhteen.
Ja voi hyvänen aika miten minulla on hyvä olla! Minä olen Onnellinen. Valtavan onnellinen. Rakastun tuohon tyyppiin joka viikko uudelleen, voisin itkeä onnesta. Myönnetään, olen tehnyt jo niin. Usein. Olen niin kiitollinen elämälle ja iloinen kaikista ratkaisuistani, elämällä oli niin paljon parempaa tarjottavana.
Vihdoin voin kääntää menneelle selän. Niin myös tälle blogille. Jätän tämän kuitenkin elämään, ehkä jonain päivänä palaan kertomaan kuulumisia. Hirvittävän iso kiitos minun suurelle pienelle tukijoukolleni, ilman teitä en olisi tässä.
Siivet kantaa. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti