Oikeus surra

Minun pitäisi jaksaa. Minähän tämän eron halusin. Tätähän minä tilasin.

Kyllä, tätä minä halusin. Mutta kai minulla on hiukan oikeus surrakin. Ei ydinperheen hajoittaminen ole ollut koskaan tavoitelistani numero 1. Enkä minä syytä exääni erosta. Kyllä minussakin oli ja on vikaa. Mutta rajan osasin minä vetää, se oli pakko. Meillä on kaksi ihanaa lasta ja he eivät rikkinäistä kotia ansaitse. He ansaitsevat kaksi rakastavaa vanhempaa. Ehjän kodin. Meidän koti oli pitkään rikki. Nyt, vähitellen minusta on alkanut tuntua siltä että lapsillakin on nyt hyvä olla. Ei joka päiväisiä riitoja ja huutoja. Ei jatkuvasti itkevää äitiä. Tai zombina kulkevia vanhempia. Lapsilla on nyt kaksi ehjää rakastavaa kotia.

Minullakin on oikeus surra. Minä rakastin ja palvoin miestäni. Mutta valitettavasti rakastan ja palvon vielä enemmän lapsiani ja olen opetellut rakastamaan myös itseäni. Ja se on itse asiassa ihan hiton hieno juttu, että opin taas arvostamaan myös itseäni. Harmi vaan, ettei kaikki voineet arvostaa sitä, että ajattelin välillä myös itseäni.  Jaksaminen on näinä päivinä aika tiukilla, takana tiukka putki töitä, onneksi lomat häämöttää ihan nurkan takana.

Itse asiassa, mulla särkee päätä tällä hetkellä, on liian hiljaista ja täytyy myöntää että blogin aloittaminen oli ehkä hyvä idea, oon itkenyt taas silmät päästäni, mutta saan kaiken purettua ulos. Toisaalta huono juttu, koska huomenna minulla olisi taas töihin meno ja silmäni turpoaa kuin silakalla kun itken. Noh, ehkä tää laskee huomiseen mennessä.Kunhan saan lopetettua suremisen ennen kuin lapset taas tulevat kotiin. Sitten on taas aika olla äiti, iloinen ja vähän hömelökin. Mulla on ollut isoimmat vaikeudet sopeutua tähän hiljaisuuteen. Joka toinen viikonloppu joudun olemaan enemmän tai vähemmän yksin, ilman lapsiani.

Niinkuin tänä aamuna sanoin eräälle eron vasta kokeneelle, sekunti sekunnilta, minuutti minuutilta, päivä päivältä ja vuosi vuodelta se kipu katoaa. Välillä se lyö läpi, mutta tästä  muututaan vain vahvemmiksi kun vain jaksetaan rämpiä hetki eteen päin.

Sekavaa sepustusta, mutta koettakaa kestää.